Luukku sulettiin jälleen.
"Minä olen sangen heikko!" valitti vanhus.
"Kutsunko jonkun?"
"Ei, antakaa minulle pikari!"
Ritari ojensi hänelle sen.
Hän joi halukkaasti! "Minun ei tarvitse pelätä, että minut myrkytetään. Minun hengestäni ollaan arkoja!" Hän nauroi kiihtyneesti omille sanoilleen.
Ritari pani jälleen pikarin pois, mutta hän oli huomaavinaan, että joku kuunteli oven takana.
"Heikkoon terveyteeni katsoen", jatkoi pääpappi, "täytyy minun olla alati valmiina eriämään täältä, ja sen johdosta usein ajattelen, kuka olisi arvokkain seuraajakseni".
"Teidän armollanne on vielä monet vuodet ajatusaikaa", vastasi Svante herra.
"Kukapa tietää! Sitä paitsi on parempi olla varuillaan niin tärkeässä asiassa."