"Missä tilassa toiset ovat?"
"Aivan avuttomina!"
"Kuinka sitten metsästyksen käy?"
"Minä tulen mukaanne."
"On välttämätöntä, että lähdemme, ettei isä saa tietää mitään."
"Sitten menen noutamaan pyssyni ja hattuni."
"Ilmoita hänen armonsa molemmille asemiehille, että menemme edeltä!
Minä otan koirat mukaani!"
Koirat olivat kytkettyinä portinpieleen. Sten päästi elukat irralleen, ja ne seurasivat häntä ulvoen ja haukkuen metsään. Kuinka hämmästynyt hän olikaan, kun ensimäinen, jonka hän kohtasi, oli — Valmyra!
"Huono kohtaus!" huusi hän nauraen, mutta ojensi sitten kohta kätensä.
"Paremmasta ei olisi ollut apua!" vastasi eukko.