"Mistä?"
"Etelästä päin; mene siihen suuntaan!"
"Voi sinua, jos neuvot minut väärään!" huusi Akseli ja riensi mainittuun suuntaan.
Akka katsoi hänen jälkeensä ja nyökkäsi tyytyväisenä sulkatöyhdöille, jotka liehuivat tuulessa; kun nuorta miestä ei enää näkynyt, istuutui hän uudestaan maahan hyräillen yksitoikkoista lauluaan.
Silloin kuului häliseviä, nauravia ääniä. Neljä hänen armonsa asemiestä riensi ripein askelin metsää kohden. He puhuivat suuresta rahasummasta, jonka tulivat ansaitsemaan, mutta eivät näyttäneet pääsevän yksimielisyyteen, kuinka se käytettäisiin. He pysähtyivät Valmyran nähdessään.
"Suomalainen noitaämmä!"
"Se tietää onnettomuutta!"
"Älkää olko tuhmia, hän voi antaa meille tietoja."
"Niin, se on totta! Kysykää häneltä!"
"Kuulkaas, nainen, mihin menivät metsästäjät?"