"Heitä oli kaksi."
"Eivätkö he menneet yhdessä?"
"Eivät, minä neuvoin ne eri suunnille."
"Miksi niin?"
"Olen rouva Bontin ystävä!"
"Mitä hän moisista välittää?" kysyi muuan, ja toiset katsoivat kalveten toisiinsa.
"Tahdon palvella teitäkin!"
"Saat pyssynperästä, jollet heti sano, mistä löydämme heidät."
"Sulkahattuinen juoksi etelään päin, tuota polkua. Mihin paljaspää meni, liikuttanee teitä vähät, vai kuinka, nuoret kauniit herraseni!"
"Kas, tässä saat neuvonnasta!" Hän löi eukkoa pyssynperällä hartioihin, jotta tämä irvisti tuskasta, ja nauraen riensi koko parvi tiehensä.