Tätä puhetta tervehdittiin kaikuvilla hyväksymishuudoilla. Kaikki sitoutuivat äärimäisiinkin ponnistuksiin taisteltaessa Tanskaa vastaan, sillä se oli ainoa mahdollisuus pysyväisen rauhan saavuttamiseksi.
* * * * *
Ekassa oli valmistuttu valtionhoitajan vierailuun. Sigrid rouva oli aikoja sitten tuttu hänen kanssaan, monta iloista hetkeä olivat he viettäneet yhdessä Sten Sturen hovissa, ja häntä ilahutti, kun sai virkistää niiden muistoa.
Hänen herransa, joka hyvin tiesi, mitä odotettu käynti tarkoitti, laski kuinka suuren summan hän mahdollisesti voisi luovuttaa; hän ei tahtonut vetäytyä täyttämästä niitä vaatimuksia, joita hänelle asetettiin, mutta tahtoi tehdä ne niin vähän tuntuviksi kuin mahdollista.
Ekassa oli jo pitemmän aikaa vieraillut nuori Magdalena Erikintytär (Gyllenstjerna). Hän oli Niilo Erikinpojan veljentytär ja ainoastaan kahta vuotta nuorempi kuin Dordi.
Nämä serkukset rakastivat hellästi toisiaan ja molemmat ihailivat toisissaan niitä ominaisuuksia, joita itseltä puuttui.
Mutta Niilo herran oma tytär, Kristina, oli enemmän Ceciliaan. Hänen vanhempansa hemmoittelivat hänet rakkaudellaan, ja hänen isällään oli tapana sanoa, että niin suuresti kuin hän olikin toivonut saavansa pojan, ei hän tahtoisi vaihtaa tätä tyttöä kymmeneenkään poikaan.
Ekassa vierailivat nykyään herra Erik Arvidinpoika (Trolle) ja Krister Juhananpoika (Vaasa), molemmat nuoria, suuressa arvossa pidettyjä, ja mikäli kuiskailtiin, korviaan myöten rakastuneita nuoriin Dordi ja Magdalena neitsyihin.
"Teidän on autettava minua tekemään aika niin miellyttäväksi kuin suinkin kunnioitettaville vieraillemme", sanoi Sigrid rouva, kun eräänä päivänä keskusteltiin vilkkaasti valtionhoitajan odotetusta saapumisesta. "Tehän tunnette paremmin tapoja ja menoja sellaisina kuin ne nykyisin ovat käytännössä."
"Tavat, joita Ekassa noudatetaan, käyvät korkeimmista kaikkialla", vastasi Krister herra syvästi kumartaen.