"Silloin täytyy kai minun niiata hänelle syvään?"
"Niin täytyy."
"Nukkeani ei hän saa", sanoi tyttö ja otti sen jälleen käsivarrelleen. "Minä kätken sen arkkuun niin hyvin, ettei hän saa sitä edes nähdäkään."
Nyt astui Sigrid rouva jälleen huoneeseen Magdalenan, tyttärensä ja
Katarinan kera.
Viimeksimainittu oli mustassa surupuvussa.
Niilo herra riensi toivottamaan hänet tervetulleeksi, kiittäen häntä siitä, että hän oli noudattanut heidän kutsuaan.
"Minulle kävi liian raskaaksi oleskella yksin kotona", sanoi hän. "Ja kun nyt hääni on määrätty vietettäväksi kolmen kuukauden kuluttua, tarvitsisi minun vähän vilpastuttaa mieltäni, ettei Pietari herra saisi ylen suruista morsianta!"
"Silloin jäät luoksemme koko täksi ajaksi!" huudahti Dordi innokkaasti.
"Me rupeamme sinun morsiusneitsyiksesi!" lisäsi Magdalena ja syleili häntä.
"Minäkin tahtoisin ruveta!" huudahti Kristina. "Sano, rakas, äiti, saanko minä?"