"Magdalena, rakastatko Erikiä?"
"Älä kysy minulta!"
"Oi, vastaa! Vastaa!"
"Anna minulle anteeksi! Tiedänhän, että hän rakastaa sinua samoin kuin sinäkin häntä… En minä tahdo asettua sinun onnesi tielle." Hän oli heittäytynyt Dordin jalkoihin ja syleili hänen polviaan.
Tämä tuijotti häneen melkein sanatonna hämmästyksestä. "Sinä rakastat siis Erikiä", sanoi hän. "Magdalena, oletko varma, ettet erehdy?"
"Anna anteeksi! Anna anteeksi minulle!" Mutta silloin heittäytyi Dordi lattialle hänen viereensä, kietaisi käsivartensa hänen kaulaansa ja huudahti hillittömästi ihastuksissaan: "Kristeriä, häntä minä rakastan!"
"Kristeriä?"
"Etkö ole huomannut sitä?"
"En, en!"
Serkukset syleilivät ja suutelivat toisiaan. "Rakas kulta, suo minun mennä kohtaukseen!" pyysi Dordi.