"Tahdotko sinä?"
"Me olemme jokseenkin yhtä pitkät; minä heitän tiheän harson ylleni."
"Niin, niin, tee se…"
"Minä riennän noutamaan harsoa. Rukoile meidän molempain puolesta minun ollessani poissa!"
Ja Magdalena polvistui pyhän neitsyen kuvan eteen. Hän rukoili serkkunsa, Erikin ja Kristerin puolesta. Sitten riensi hän ikkunan luo. Nyt oli Dordin jo täytynyt joutua perille! Mitä olikaan ritari mahtanut sanoa hänelle? Hänestä tuntui melkein kuin olisi kysymys elämästä ja kuolemasta.
Silloin avautui ovi, hän kääntyi… Sieltä tuli Erik herra.
Magdalena näytti yhtä hämmästyneeltä kuin hänkin. Molemmat tuijottivat toisiinsa.
"Tekö täällä, neitsyt?" sammalsi hän.
"Minä menen heti…"
"Ei, ei, viipykää tuokio!" Ja hän tarttui neitsyen molempiin käsiin ja vei hänet jälleen istumaan.