Magdalena ei rohennut kohottaa katsettaan, mutta ihmetteli, eikö toinen voinut nähdä, kuinka hänen sydämensä pamppaili.
"Sallikaa minun vielä kerran viettää onnellinen hetkinen teidän kanssanne kahden", sanoi Erik. "Tiedänhän hyvin, etteivät ne hetket enää koskaan palaa."
"Herra ritari…" Magdalena tahtoi nousta.
"Ei, ei, istukaa paikoillanne, pyydän teitä! Puhukaamme jostakin muusta. Katarina neitsyestä esimerkiksi."
"Tahtoisin kuten hän heittää pois kaikki omat toivomukset ja elää ainoastaan muille."
"Sanokaa minulle, kaunis neitsyt, mitä vaatisitte siltä, jonka tahtoisitte tänään tehdä onnelliseksi antamalla hänelle kätenne?"
"Minäkö?" kysyi Magdalena punastuen.
"Otaksukaa, että voisin viedä vastauksenne sille onnelliselle."
"Tahtoisin, että hän aina pysyisi uskollisena velvollisuuksilleen
Jumalaa ja isänmaata kohtaan."
"Onko sillä kaikki sanottu?"