"Tuollainen lupaa hyvää tulevaisuudessa", sanoi ensiksimainittu nauraen.
"Jos niin on Herran tahto!" vastasi toinen. On luultavaa, että tämän tulevaisuuden liiton ajatteleminen sai Erik herran lupaamaan, että hän varustaa kaksisataa miestä asein ja muonavaroin yhdeksitoista viikoksi ja että ne ovat kuukauden kuluttua Svante herran käytettävissä, mihin hän itse määrää ne saapumaan.
Niin oli nyt kaikki hyvässä kunnossa. Valtionhoitaja puhui Erik herralle, kuinka rannikon puolustus nykyään oli tärkein kaikista. Taalainmaasta palattuaan oli hänen tarkoituksensa mennä Kalmariin neuvottelemaan tohtori Hemmingin kanssa siitä.
Loppuosa päivästä omistettiin perhe-elämälle.
Lähtö oli tapahtuva varhain seuraavana aamuna, ja sentähden sanottiin jäähyväiset jo samana iltana.
"Onko koko elämämme oleva taistelua?" kysyi Krister herra, kun Dordi hyvästejä jättäessä epäsi suukkosen.
"Sitä toivon", vastasi Dordi. "Silloin tuntee elävänsä."
"Jos voisit nähdä sydämeeni, Magdalena, näkisit, kuinka täynnä se on rakkautta sinuun", sanoi Erik.
"Todista se teoillasi!"
"Millä tavoin?"