Ukko otti veitsen ja pani sen takaisin pöydälle, sitten hän veti tytön syliinsä ja antoi tämän itkeä kuiviin katkerat, toivottomat kyyneleensä.
"Eikö totta, tahtoisit mielelläsi tehdyn tekemättömäksi?" kysyi hän sitten.
"Oi tahtoisin!"
"Vaikkapa kenties suututtaisitkin isä Tobiaan?"
"Minä inhoan häntä!"
"Ja kuitenkin suostuit?"
"Hän antoi minulle synninpäästön kymmeneksi vuodeksi."
"Ja kuitenkin kadut nyt?"
"Oi niin! Tunnen katkerinta, hirveintä katumusta."
"Niinkö! Eikö synninpäästö auta?"