"Ei minua!"
"Jumala armossaan on lähettänyt sinulle apunsa!"
"Millä tavoin?"
"Nuoret miehet eivät ole heittäneet henkeään, ainoastaan olleet lähellä surmaansa!"
Kesti muutamia minuutteja ennenkuin Elsa voi oikein käsittää ilahuttavan ilmoituksen; hän tuijotti ihmeissään isään, mutta samalla kohosi puna hänen poskilleen ja loiste palasi silmiin.
"He eivät ole kuolleet!" huudahti hän rajattomasti iloissaan. "Sano, isä, sano, että he elävät!"
"Kyllä, pyhä neitsyt olkoon ylistetty; he elävät eivätkä edes tiedä, että petollisen juoman olet sinä antanut heille."
"Sinä yksin tiedät sen?"
"Niin, toistaiseksi…"
"Täytyykö jonkun muun saada siitä tieto?"