David maisteri pani merkille, että tytölle oli jotakin tapahtunut, mutta kun tämä kielsi sen, luuli hän, ettei asia merkinnyt mitään. Rikissan avomielisyys oli tähän asti ollut rajaton, eikä hän lainkaan aavistanut, mikä uusi mahtava tunne oli herännyt tytön sielussa.
"Tunnetteko, isä, nuoren neitsyen Kristina Knutintyttären?" kysyi
Rikissa ikäänkuin sattumalta.
"Olen nähnyt hänet."
"Onko hän kaunis?"
"Häntä sanotaan kauneimmaksi Ruotsin maassa."
"Kauneimmaksi!" toisti Rikissa uhmaten.
"Ne, jotka niin sanovat, eivät ole nähneet ketään kauniimpaa", sanoi David maisteri tavallisella lempeällä tavallaan. "Hänellä on pitkä, kullankimmeltävä tukka ja ihmeen heleä hipiä."
"Tahtoisin mielelläni nähdä hänet."
"Hovin portaat ovat niljakat!" huomautti David maisteri melkein varoittaen.
"Ei minua peloita!"