"Lukekaa!"
Siinä kerrottiin pyhän Birgitan lapsuudesta ja hänen ensimäisistä ilmestyksistään.
Kristina luki ja luki yhä uudestaan; häntä ihastutti lapsen liikuttava viattomuus.
Mutta kun Olavi antoi hänen ymmärtää, ettei hän ainoastaan ulkonaisesti, vaan myös mielenlaadultaan suuresti muistutti pyhää Birgittaa, silloin punastui hän ilosta ja sanoi, että luopuisi kaikesta maailmassa voidakseen tulla sellaiseksi kuin hän.
"Tahdotteko siis tulla pyhimykseksi?" sanoi Olavi. "Ettekö ole kehoittanut minua siihen?"
"Olen kyllä!"
"Uskotteko minun voivan?"
"Mikään ei ole mahdotonta sille, joka lujasti ja vakavasti tahtoo", kuului vastaus.
Nuori mies oli aluksi ainoastaan ihaillut Kristinaa, mutta pian hiipi hänen mieleensä toinen tunne, joka kävi hänelle voittamattomaksi, ennenkuin hän ymmärsi sen. Neitsyt näytti hänestä jumaloitavalta, ja hän piti korkeimpana maallisena onnenaan palvella häntä. Yökaudet hän kirjoitteli korukirjaimin pyhän Birgitan oppeja ja elämänvaiheita; sellainen lahja varmaan ilahuttaisi neitsyttä ja mahdollisesti muistuttaisi hänen mieleensä nuorukaista, joka ei koskaan lakkaa häntä ihailemasta, jumaloimasta ja — rakastamasta, niinkuin palvotaan korkeampaa olentoa.
Märta rouva oli tähän aikaan sangen huolissaan kaupungin tyyneydestä ja turvallisuudesta. Monista merkeistä päättäen tanskalaiset tekivät voitavansa kylvääkseen rikkaruohoa.