Nuorukainen punastui syvästi. "Älkää panko pahaksenne!" sanoi hän.
"Se oli isäni tahto."
"Ja äitinne?"
"Hän on kuollut."
"Silloin annan teille anteeksi hänen tähtensä ja todistukseksi siitä pyydän teitä viipymään täällä niin kauan kuin teitä haluttaa."
"Jalo rouva, niin hartaasti kuin toivoinkin tätä lupaa, en olisi nyttemmin rohennut sitä pyytää. Sitä suuremmalla kiitollisuudella otan vastaan teidän hyvän tarjouksenne."
Niin jäi Akseli herra mieluisasti nähdyksi vieraaksi Tukholman linnaan. Tämä tapahtui muutamia kuukausia herra Svante Niilonpojan matkallelähdön jälkeen, ja Märta rouva oli niin kiinni tärkeissä asioissa, ettei hän kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota.
Mutta huolestuttavia huhuja tuli alituiseen hänen korviinsa; milloin kuiskailtiin salaisista kokouksista niinsanotun rauhanpuolueen kesken, jonka tarkoituksena oli liittyminen Tanskaan, milloin taasen porvaristo valitti tukalia kauppasuhteita. Sitten saapuivat kertomukset tohtori Hemmingin kuolemasta ja Åke Hannunpojan katoamisesta, ja kohta sen jälkeen alkoi liikkua hiipiviä huhuja, että linna tulee äkkiylläköllä vallattavaksi Hannu kuninkaan käsiin.
Märta rouva kirjoitti herralleen: "Jumala suokoon, ettei minun enää tarvitsisi ottaa niskoilleni sellaista huolta ja puuhaa kuin minulla on ollut teidän ollessanne poissa, mutta kuitenkin pidän kaiken tämän vähäisenä, kun vain Herra suo teille apunsa suurissa hankkeissanne."
Hänen ilonsa oli suuri, kun hänen herransa kirjoitti hänelle ja kertoi Sten pienokaisen ja nuoren Kristina Gyllenstjernan kohtauksesta ja siihen kiinnittämistään toiveista. Sitten kertoi hän saapumisestaan Kalmariin ja kuinka hän tuli viipymään siellä kauemmin kuin oli aikonut, koska oli hankkeissa uusi kokous tanskalaisten kanssa. Edelleen kirjoitti hän Tukholman maistraatille ja porvaristolle, ettei Hemming piispa ollut surmattu ja että mahdollisesti Svante herran itsensä täytyi ryhtyä ponteviin toimenpiteihin Tanskan kuningasta vastaan.
* * * * *