Ripein askelin meni hän jälellä olevan lyhyen taipaleen luostariin. Muutamia salavihkaisia sanoja portin vartiaveljelle, ja hänet päästettiin heti ilman mitään valmistuksia Akseli herran luo.
Oven avautuessa huudahti tämä hilpeästi: "Vihdoinkin!" Mutta nähdessään David maisterin heitti hän nopeasti peitteen muutamille esineille, jotka olivat pöydällä.
David maisteri näki jalokivien säkenöivän, eikä hänen päähänsäkään pälkähtänyt, että ne olisivat tarkoitetut kenellekään muulle kuin Rikissalle.
Vastatessaan tulijan tervehdykseen oli Akseli herra kokolailla hämillään.
"Anteeksi, jalo herra, etten ennen saapunut luoksenne!" sanoi maisteri kumartaen.
"Minä en ole kutsunut teitä!"
"Tulin armollisen kuninkaamme käskystä."
"Onko hän lähettänyt teidät?"
"On, jalo herra!"
"Saadakseen tiedon…"