"Siinä on hiljaa hiipivää myrkkyä."
"Ja te tahdotte saada sen!"
"Olen kyllästynyt elämään!"
"Siihen kyllä ehtii! Kuten sanottu, saatte sormuksen vastaisuudessa."
"Luvatkaa minulle vain, ettette pidä sitä sormessanne!"
"Mitä minä teen, se ei koske teitä! Ottakaa kaikki muut ja jättäkää minut!"
Akseli herra tunsi sellaista voimaa, ettei ollut koskaan ennen tuntenut, ja hänestä tuntui, kuin maisteri olisi äkkiä käynyt paljon nöyremmäksi kuin ennen.
Tämä kokoili uskomattoman hitaasti kasaan kaikki monet kalleudet. Näytti melkein siltä, kuin hän sommittelisi joitakin salasuunnitelmia, ja Akseli herra soitti kelloa kutsuakseen muutamia palvelijoita.
"Olkaa täällä sisällä David maisterin luona", sanoi hän. "Minä menen nyt, mutta häntä ette saa päästää täältä ennenkuin puolen tunnin kuluttua. Silloin on hän vapaa."
"Aiotteko antaa sormuksen jollekin toiselle?" huudahti David melkein hädissään.