Totuus oli, että hakaset olivat jo olleet kaksi päivää valmiina, mutta Rikissa tahtoi, että nuori mies kävisi useammin. Tämän näkeminen oli hänelle käynyt yhä rakkaammaksi.
Seuraavana aamuna pukeutui hän suurella huolellisuudella. Hänellä oli juhla ottaessaan vastaan nuoren Olavin; kuinka suuri olikaan hänen hämmästyksensä, kun hän näki David maisterin astuvan sisään!
"Jo palannut?" huudahti hän.
"Mutta ei tervetullut, luullakseni?"
"Kyllä, mutta…"
Maisteri katseli tyttöä ihaillen. "Sinä näytät melkein entistäkin soreammalta, Rikissa!"
"Olen seitsemäntoistavuotias!"
"Kas tässä, mitä lahjoja tuon!" Hän pani tytön eteen muutamia kallisarvoisia kiviä.
Rikissa päästi huudon. "Kaikkihan ovat täältä ostetut!" sanoi hän.
"Kuka osti?"