Sitten astui Märta rouva sisään.
Hän ei kuullut, mitä he sanoivat toisilleen, mutta hän tunsi välittömästi, että he puhuivat hänestä. Kenties Kristina kertoi hänen rakkaudestaan!
Kristina oli heittäytynyt pienelle jakkaralle Märta rouvan jalkoihin, punervankellertävä tukka muodosti pyhimyskehän ihmeen kauniin pään ympärille, ja ilmeikkäät silmät olivat rukoillen, houkutellen kiinnitetyt kasvatusäitiin.
Akseli herrasta tuntui, ettei hän konsanaan ollut todellisuudessa nähnyt Kristinaa niin ihanana. Hän pyysi sydämessään anteeksi aiheettomia epäluulojaan ja lupasi tästälähin luottaa Kristinaan kuten parhaimpaan ja pyhimpään.
Mutta kuva häipyi hiljaa kuten oli tullutkin, ja uneksija vaipui raskaaseen uneen.
* * * * *
Kolme kertaa oli jo Olavi Juhananpoika käynyt kultasepän puodissa, mutta ei vielä saanut kirjaansa.
Rikissa oli joka kerralla näyttänyt hänelle sen, niin ettei hänen tarvinnut hätäillä mitään vahinkoa tapahtuneen, mutta valmiiksi ei se tullut, ja tyttö pyyteli yhä uudelleen anteeksi ja selitteli syitä, jotka olivat tilaajalle aivan käsittämättömiä.
Jos Olavi olisi katsonut tyttöön, olisi hän kenties lukenut vastauksen hänen silmistään, mutta nyt tuijotti hän vain kirjan kansiin ja ihmetteli sitä hitautta, millä työ valmistui.
Olavi Juhananpojan piti seuraavana päivänä tulla jälleen kuulostamaan kirjaansa. Rikissa ajatteli silloin vastata hänelle, että sen oli mahdoton valmistua ennenkuin kahden päivän kuluttua; jos se vastoin kaikkea otaksumista tapahtuisi ennen, tahtoi hän lähettää varman henkilön sitä tuomaan.