David maisteri pani mietiskellen kätensä otsalleen. "Pian, tyttö, ota käsille se kallisarvoinen koriste, jonka kuningas kerran lahjoitti sinulle, nyt sitä tarvitaan!"
"Tahdon pitää itse sen!" vastasi Rikissa uhmaten.
"Saat sen kyllä takaisin; tahdon sen vain lainaksi muutamiksi päiviksi."
"Mitä varten?"
Maisteri katsoi tyttöön. "Tahdothan päästä yhtä ylhäiseksi rouvaksi kuin Edela rouvakin?"
"Tahdon!"
"Kuule sitten! Nuori Akseli, Årstan herra, rakastaa Kristina neitsyttä. Tahdon näyttää hänelle toteen, että tämä nainen on ostettavissa."
"Millä tavoin?"
"Kuule, äläkä keskeytä minua! Nuori Olavi Juhananpoika, ylioppilas, on mitä hurjimmin rakastunut häneen…"
"No, ja sitten…"