Sentähden ei tullutkaan tungosta, ja puoti oli aivan tyhjä, kun kaksi ritaria astui sisään pyytäen nähdä kaulaketjuja.
Rikissa otti esille muutamia kappaleita ja pani ne tiskille, sen jälkeen palasi hän Olavin käsikirjoituksen luo, joka hänellä oli avoinna edessään. Ainoa kiemailu, mikä häntä enää huvitti, oli uskottaminen vieraille, että hän osasi lukea kirjoitusta.
Ritarit keskustelivat ketjuja katsellessaan aluksi hiljaa ja sitten, kun eivät luulleet kenenkään kiinnittävän heihin huomiotaan, yhä kovemmalla äänellä.
"Ja te olette varma asiastanne, Åke ritari?" sanoi toinen heistä.
"Mitä varten muuten olisin tänne matkustanut! Hallannin tienoilla tiedetään aivan hyvin, että tänne on lähetetty monta joukkuetta sotamiehiä, niin että luvun täytyy nyt jo nousta muutamiin satoihin."
"Ja johtaja?"
"Johtajana tulee kai olemaan Akseli Årstan herra."
"Hän ei kelpaa sellaiseksi."
"Hän onkin vain kylttinä. Nyörit ovat tutulla, vanhalla vehkeilijällä."
"David maisterilla?"