Hänellä täytyi olla sen tehdessään joku tarkoitus.
Ovi oli sulettu, mutta kellarikäytävän kautta saattoi päästä taloon.
Kun Rikissa avasi kellarin oven, ammotti musta kuilu häntä vastaan, mutta vaikkei hän suinkaan ollut arka ja vaikka hän oli lukemattomia kertoja juossut tätä tietä pimeässä, tunsi hän nyt kuitenkin käsittämätöntä pelkoa ja sulki oven jälleen.
Silloin oli hän kuulevinaan hiipiviä askelia sekä edessään että takanaan, ja silmittömästi pelästyneenä riensi hän takaportista kadulle. Hänestä tuntui, että joku seurasi hänen kintereillään.
"Seis!" huusi miesääni.
Ääni oli tuntematon. Hän totteli epäröiden.
"Onnittelen teitä, sillä teillä on yhtä vahvat keuhkot kuin jalkannekin ovat nopeat", sanoi mies.
"Mitä tahdotte?"
"Ensin hieman hengähtää, sitten kysyä syytä, miksi kultasepän talo ja puoti pidetään sulettuina."
"Sitä en tiedä."