"Johtuuko se sankariudesta vai epätoivosta?"
"Pian, rientäkää miehiänne noutamaan! Minä odotan täällä."
Åke Hannunpoika riensi pois. Linnaväestä sai hän kymmenen luotettavaa miestä ja palasi näiden kanssa sille kadulle, jonne oli jättänyt Rikissan.
Mutta tyttöä ei näkynyt missään, ja ritari alkoi luulla, että tämä oli väistänyt vaaraa.
Ritari päästi helpoituksen huokauksen arvellen kyllä selviävänsä lurjuksesta yksinkin.
Katu oli melkein pimeä; muutamat tähdet, jotka pilkistelivät pilvien raoista, valaisivat sen tuontuostakin himmeällä ja riittämättömällä valolla.
Åken olalle laskettiin käsi ja Rikissa kuiskasi: "Pysykää hiljakseen!"
Heti sen jälkeen kuultiin useampien henkilöiden hiipivän yli kadun ja loittonevan.
Vallitsi haudan hiljaisuus.
Kotvan kuluttua sanoi Rikissa matalalla äänellä, mutta selvästi: "Nyt on vaara ohitse."