"Olen kirjoittanut tuomiokapitulille ja pyytänyt sen jäseniä tarkoin miettimään."
"Kunhan kirje saapuu, en minä jättäydy heille vastauksen velkaan!"
"Rakas veli, älkää kirjoittako sitä liian tuimin sanoin! Mitä hyödyttää panna enemmän sytykkeitä tuleen, ja kuinka voin minä näinä kovina aikoina tulla toimeen ilman teitä ja luotettavaa Åke Hannunpoikaa!"
"Niin kauan kuin Jumala suo terveyttä ja voimia, ei kumpikaan meistä tule väistymään."
Valtionhoitaja kertoi, että hän oli saanut kirjeen Märta rouvalta, joka kertoi kapinasta, mikä Tukholmassa oli tanskalaisten vehkeilyjen johdosta ollut puhkeamaisillaan, mutta minkä Pietari Turenpoika oli saanut sen estetyksi.
"Tunnettu asia on, että huono kylvö kasvaa ja rehoittaa kaikkialla, mihin tanskalaiset päänsä pistävätkin", sanoi elektus. "Tiedättehän mitä parhaallaan tapahtuu Norjassa?"
"Prinssi Kristian on siellä, olen kuullut. Mieliala ei ole juuri tanskalaisystävällinen, ja on kai aikomus tuketa puro, ennenkuin se paisuu virraksi. Norjalaiset ryömivät ikeen alle nyt kuten ennenkin."
"Luulenpa, että minä olen saanut viimeiset tiedot. Siellä on puhennut kapina, mutta prinssi Kristian on sen tukehuttanut siten, että nyt monet sadat päät seipäihin pistettyinä muodostavat piikkiaidan Agerhusin ympärille. Mutta ei siinä kyllin, Hamarin piispa on vangittu viekkaudella."
"Kaarlo Jensen on ruotsalaismielinen?" huomautti Svante herra.
"Siinä juuri syy piileekin. Hän on ruotsalainen synnyltään, kasvatettu Ruotsissa, ja monet ystävyyden siteet kiinnittävät hänet tähän maahan. Prinssi teeskenteli luottamusta häneen ja pyysi hänen neuvoaan. Piispa, joka ei epäillyt mitään, suostui matkustamaan hänen luoksensa. Vierailu päättyi siihen, että hän nyt istuu vankina Agerhusin linnoituksessa."