"Se kai olisikin oikein!"
"Muuten ei kannattaisikaan elää!"
"Olen samaa mieltä kuin tekin, pojat, mutta otaksukaa nyt, että naapurin rengit ovat murtautuneet ruoka-aittoihinne ja vieneet kaiken, mitä siellä oli syötävää?"
Miehet kynsivät korvallisiaan. "Silloin kai saisi nähdä nälkää!" vastasivat he. "Se on raskasta!"
"Ei voi auttaa!"
"Ei, jos annatte naapurin pitää mitä on ottanut ja sitten rupeatte hänen rengeikseen, silloin on hän velvollinen elättämään ja vaatettamaan teidät."
"Ennen tappelen viimeiseen vereen."
"Niin, niin!" huusivat kaikki toiset. "No, eikö Tanska ole juuri sellainen jumalaton naapuri, joka tahtoo riistää maamme ja vapautemme? Eikö meidän täydy tuimasti taistella ja kärsiä puutetta saadaksemme vihdoin hänestä voiton ja ajaaksemme hänet tiehensä?"
"Kyllä, se on totta se!"
"Minä olen vielä liian nuori ollakseni mukana, mutta muutamain vuosien kuluttua tulen seisomaan rinnallanne, ja jos kaadun, olen iloinen saadessani uhrata henkeni isänmaan puolesta!"