"Mutta meillä ei myös ole mitään oikeutta antaa pois mitä hurskaat kristityt ovat antaneet pyhälle neitsyelle."
"Häntä palvellaan paremmin hyvillä töillä kuin uhreilla!" vastasi piispa vilkkaasti.
"Jollemme olisi niin köyhiä kuin tosiaan olemme…"
Mahtoiko nyt piispa kuulla jonkun kähmivän oven ulkopuolella, vai oliko se ainoastaan mielijohde, mutta hän heristi korviaan ja huudahti melkein uhkaavasti: "Joku kuuntelee!"
"Mahdotonta!" huudahti apotti ja hypähti ovelle.
Samassa vaihtuivat pikarit.
"Kenties kuulin väärin!"
"Veljemme ovat kaikki luotettavia ja vilpittömiä."
"Ilahuttavaa kuulla! Juon heidän menestyksekseen."
Apotti tarttui hymyillen pikariin, mutta tuskin oli hän tyhjentänyt muutamia kulauksia, ennenkuin hän kauhuissaan pani sen pois kädestään, tuijottaen piispaan.