"Enemmän!"
"Madonnan vyö!" huusi apotti.
"Enemmän! Enemmän!"
"Hänen kaulanauhansa!" lisäsi munkki.
"Kuinka kauan hän vielä voi elää?" kysyi Hemming vimmoissaan ja viittasi apottiin.
"Korkeintaan tunnin!"
"Sanokoon hän siis heti, mitä hän tahtoo antaa viheliäisestä elämästään, niin minä sitten päätän, käynkö kauppaan!"
"Miekan!… kruunun! Kaiken, kaiken!" ähkyi apotti.
"Menkää molemmat heti niitä noutamaan. Ja muistakaa minun sanoneen: jollette ole palanneet takaisin neljännestunnissa, sytytän luostarin tuleen, ja silloin saamme nähdä, kenen käsissä nyörit ovat!"
Munkit riensivät pois kuten kostotarten ajamina. Piispa jäi apotin luo; hän katsoi kylmäkiskoisesti tämän kuolinkamppailua, ihmetellen, että elämä saattoi olla hänelle niin rakas.