Elsan silmät ja huulet väreilivät veitikkamaisuuttaan, mutta hän vaikeni ja odotti.
Pappi istui liikkumatonna kuten ennenkin.
Silloin hiipi tyttö hänen tuolinsa taakse, pyyhkien ja tomuttaen syvää ikkunankomeroa. Kun hän sen jälkeen kääntyi, ei pappi ollut kyllin nopea liikkeissään ja heidän katseensa yhtyivät.
"Minua kummastuttaa sinun rohkeutesi", sanoi pappi.
"Kunnianarvoisa isä, en luullut teidän minua näkevän."
"Tehtäväsi?"
"On oikein suoritettu."
"Saiko ritari kirjeen?"
"Panin sen hänen yöpöydälleen."
"Keksittiinkö sinut?"