"Silloin voit kysyä minua Hollolan pappilasta." Kun ritari kiinnitti metsästyspuukon vyölleen ja otti keihään ja pyssyn mukaansa, kysyi uskollinen Olavi, eikö hän saanut tulla mukaan.
"Et", vastasi hän. "Tällä kertaa metsästän yksin. En ota ketään mukaan."
Rouvantuvasta oli nähty ritarin lähtö, ja se antoi aihetta moniin aprikoimisiin. Ukko Karhuinen kutsuttiin Gunilla rouvan luo kertomaan, mitä hän tiesi siitä. Ukko näki selvään, kuinka levottomaksi armollinen rouva kävi, vaikka tämä koettikin sitä salata.
* * * * *
Nopein askelin ja, kuten luuli, huomaamatta riensi Elsa kiertoportaita isä Tobiaan luo. Hän tapasi kunnianarvoisan isän istumassa pöydän ääressä ikkunan luona, ja pöydällä oli pyhimyskuvia sisältävä kirja, jota hän tarkkaavaisesti katseli.
Nuoren tytön tehtävänä oli hänen huoneensa siivoaminen; tänään näytti tytöllä olevan jotakin erityistä sanottavaa, mutta kun kunnianarvoisa isä ei kääntänyt katsettaan kirjasta hänen tullessaan sisälle, ei hän tahtonut häiritä, vaan ryhtyi heti työhönsä. Se ei kuitenkaan estänyt häntä näkemästä, kuinka hurskas mies tarkkaavaisesti seurasi kaikkia hänen liikkeitään, mutta heti käänsi katseensa kirjaan, kun hän kääntyi päin.
Elsalta ei jäänyt huomaamatta, että isä Tobias katsoi häneen yhtä mielellään kuin kaikki muutkin; alussa se imarteli hänen turhamaisuuttaan, mutta sen nöyryytyksen jälkeen, jonka hän oli kärsinyt palvelustensa tähden, oli se suopeus, jota hän mahdollisesti oli tuntenut kunnianarvoisaa isää kohtaan, väistynyt epämääräisen itsenäisyydentunteen tieltä; hänestä tuntui, että hänkin kerran voisi käyttää isää hyväkseen, jos hän nimittäin tahtoi viedä jotakin perille, mutta hänellä ei ollut vielä selvillä, mitä tämä tulisi olemaan, vaikkei hän epäillyt sen sattuvan ennemmin tai myöhemmin.
Siivoaminen jatkui äänettömästi, ei ollut enää muuta kuin ikkuna ja pöytä jälellä.
Elsa pysähtyi hänen eteensä ikäänkuin odottaen hänen lukemisensa päättymistä.
Häntä ei näyttänyt se koskaan kiinnittäneen enemmän kuin nyt; hän ei kohottanut katsettaan.