"Korkeintaan muutamia päiviä."
"Mihin hän matkustaa?"
"Kai Hollolaan. Niin hän aina tekee suurissa suruissaan."
"Niin, surkoon hän vain", jupisi pappi. "Tulemme hänelle laittamaan vieläkin kuumempaa."
"Nyt en uskalla viipyä kauemmin. Tahdotteko enää mitään, kunnianarvoisa isä?"
"Mene Gunilla rouvan luo; tee kaikki voitavasi saavuttaaksesi hänen suosionsa. Vaani hänen sanojaan ja katseitaan, koeta urkkia ilmoille hänen ajatuksensa ja tee minulle niistä tarkka selko."
"Sen teen!"
Elsa meni, ja isä Tobias riensi puhetorvelle; hän tiesi, että Gunilla rouva oli vielä samassa huoneessa kuin lapsikin. Hetkisen jälkeen kuuli hän ääniä. Elsa oli tullut sinne sisään; Gunilla rouva valitti kovaa päänsärkyä, ja Elsan oli valeltava hänen päätänsä kylmällä vedellä. Nuori tyttö koetti tällöin ilahuttaa häntä loruiluillaan. Hän kertoi pienestä mustalaispojasta, joka oli ihmeen notkea ja ketterä, ja vaikkakin hän oli vasta kymmenvuotias, oli hän jo mestari kaikenlaisissa kujeissa. Olisi varmaankin suuri huvi pienelle Akseli Erikinpojalle, jos jalo rouva sallisi Sakon tulla sisälle.
"Kutsu hänet tänne, Elsa", vastasi Gunilla rouva, "ja kerro myös neitsyilleni ja palvelustytöilleni; kenties se huvittaa heitä kaikkia".
Elsa ei hidastellut käskyä täyttäessään, ja pian kaikui lastenkamari naurusta ja pakinasta. Sakko ei ainoastaan osannut tehdä apinan kujeita, hän voi myös matkia jokaista läsnäolijaa suurella luontevuudella, joka teki todellisuuden ainoastaan hieman hullunkurisemmaksi. Ja hän kulki yli lattian yhtä ylpeän ryhdikkäästi kuin ritarikin, mutta kun joku neidoista kuiskasi hänelle: "Isä Tobias", silloin laittoi hän päänsä riipuksiin, jalat, käsivarret, koko ruumis oli kunnianarvoisan isän täydellinen kuva. Nuoret tytöt purivat huulensa verille pidättäessään nauruaan, mutta kun Sakko aivan hairahduttavalla luonnonmukaisuudella matki sitä viiruilevaa katsetta, jolla Tobias tähysteli kauneimpia tyttöjä, silloin puhkesi riemu valloilleen; katsojat kirkuivat ihastuksissaan, ilonpurkauksilla ei ollut mitään rajoja.