Mutta jo ennen tämän leikin alkua oli Gunilla rouva mennyt rouvantupaan, joka nyt oli aivan tyhjä. Hän lähetti sanan isä Tobiaalle, että hän odotti tätä.
Isä saapui heti.
"Olen noudattanut tahtoanne", sanoi Gunilla rouva. "Ei minun, vaan pyhän neitsyen."
"Herrani on lähtenyt matkalle."
"Palaako hän pian takaisin?" kysyi Tobias innokkaasti.
"Jollei hän sitä tee, hautaudun minä johonkin luostariin!" huudahti nuori nainen.
"Se olisi Jumalalle otollinen teko."
"Hän saisi silloin etsiä toisen vaimon, joka taipuisi hänen tahtonsa mukaan."
"Jos hän elää, ette te suinkaan mene luostariin", virkkoi pappi hymyillen.
"Te saatte vastata siitä, että minä teen herrani onnettomaksi", sanoi Gunilla melkein epätoivoissaan. "Olen näyttänyt teille tien hänen sielunsa pelastukseen; jollette tahdo sitä käydä, on vastuu teidän."