Oli raivonnut hirmuinen myrsky, ja pidettiin selvänä, että laivasto oli ankkuroinut johonkin suojapaikkaan eikä ollut vallan pian odotettavissa takaisin. Mutta kului päivä toisensa jälkeen eikä laivastoa näkynyt.
Vihdoin eräänä aamuna, kun paljon väkeä oli tavallisuuden mukaan kokoontunut alas satamaan juttelemaan ja ihmettelemään laivaston viipymistä, kuului vilkas huudahdus, jota heti seurasi useita muita.
"Tuolla, tuolla he tulevat!"
Kaikki teroittivat silmiään, sillä välimatka oli niin suuri, että näkyi ainoastaan mastojen huiput. Mutta tuuli oli hyvä ja laivat lähestyivät jokseenkin nopeasti.
"Jos tuuli pitää paikkansa, voivat ne olla täällä kahdessa tunnissa", virkkoi muuan läsnäolijoista, joka puvustaan päättäen oli kauppamies.
"Mutta niitä on ainoastaan kolme laivaa", huomautti eräs toinen.
"Missä ovat muut?"
"Ne tulevat kai jälestä!"
"Jollei mitään onnettomuutta ole tapahtunut!"
"Jos ne olisivat ryhtyneet taisteluun!"
"Ja tuhonneet Hannu kuninkaan koko laivaston!"