"Kaikesta sydämestään!"
"Mutta miksi häntä pidätetään?"
"Jos kaikki vanki parat päästettäisiin vapaiksi, kuinka luulisitte silloin käyvän kuninkaan hyvälle maineelle?"
"Jos hänellä sellainen on, niin se kai todistaa, että hän sellaisen ansaitsee!" tokaisi muuan munkki.
"Ei, kunnianarvoisa isä, se todistaa vain, että ne syntirahat, joita hän on riistänyt, käytetään ostamaan kieliä, jotka häntä kiittelevät ja ylistelevät. Väitetään, että hänen sopottelijainsa joukossa pitäisi olla useita munkkeja."
"Se ei ole mahdollista!"
"Sitä en usko minäkään!"
Saapuvilla olevat katsoivat toisiinsa. Oli yhtä uutta kuin opettavaakin tavata kaksi munkkia, joilla oli niin vastakkaiset mielipiteet, ja juuri nyt oli heille tärkeää saada selville, missä määrin saattoi luottaa Hannu kuninkaaseen ja hänen politiikkaansa, "Toivioretkeläinen" ei ainoastaan juonut heidän kanssansa, hänellä oli samalla ihmeellinen kyky puhua niin, että se pystyi heidän sydämiinsä.
Joka ilta kävi hän vähintään kahdessa oluttuvassa, mutta jo kolmantena päivänä oli hänen maineensa niin levinnyt, että mihin hyvänsä hän menikin sisälle, oli huone heti ihmisiä täytenään. Mutta hän puhui lisäksi siitä, kuinka kuningas oli kohdellut uskollisinta miestään Paul Laxmandia; kuinka pari tanskalaista ritaria oli hukuttanut hänet kuninkaan käskystä, kuinka hänen lapsensa oli tehty perinnöttömiksi ja kuinka kuningas oli otattanut kaikki hänen rikkautensa haltuunsa.
"Mitä pahaa oli hän sitten tehnyt?" kysyivät useat.