"Luuletteko, että Lyypekin kaupunki antaa rankaisematta loukata niin kunnioitettua vierasta?"
"Lyypekin kaupunki on nyt kuten aina pitänyt yllä maineensa. Sen ei siis ole luettava minulle viaksi, vaikka nuorekkaassa ylimielisyydessäni olenkin rohennut mitata voimiani sen pojan kanssa."
"Ettehän te häntä haastanut taisteluun!"
"Mutta minä suostuin haasteeseen. He eivät ole salakavalasti käyneet kimppuuni, kaikki on käynyt avoimesti ja rehellisesti."
"Tulemme kiinnittämään siihen asianomaista huomiota."
"Tehkää niin ja täyttäkää pyyntöni, että annatte kaikkien näiden miesten mennä vapaasti."
"Hyökkääjänkin?"
"Hänen myös! Eihän minulle ole tapahtunut mitään vahinkoa."
"Ikävä kyllä, etten voi suostua pyyntöönne."
"Mikäs estää?… Luulo, että kimppuuni on käyty salakähmäisesti?… Mutta sanon teille, ettei niin ole laita. Vapaaehtoisesti antausin taisteluun ja pääsin siitä voittajana. Kieltämättä olen siitä ylpeä. Pyydän teitä, pormestari Mesmann, sen ystävyyden tähden, jota tunnen teitä ja koko perhettänne kohtaan, ja sen syvän kunnioituksen tähden, jota tunnen koko tätä kaupunkia kohtaan, antakaa anteeksi mitä on tapahtunut ja ojentakaa merkiksi siitä minulle kätenne!"