"Kahden päivän kuluttua matkustat täältä Tukholmaan."
"Antakaa minun jäädä tänne luoksenne!"
"Sinun läsnäolosi siellä voi monessa suhteessa olla hyödyllinen.
Äitipuoltasikin se suuresti ilahuttaa."
"Ettekö te tule pian jälestä?"
"Jos se on mahdollista, tahtoisin mielelläni juoda jouluoluet kanssasi Tukholman linnassa. Kukaan ei tiedä voimmeko tehdä sitä enää koskaan."
"Rakas isä, on samantekevää, missä muuten juomme, kunhan vain juomme yhdessä. Tiedän, että äitinikin ajatus on sama."
Heti valtionhoitajan luota lähdettyään kutsui Sten Esbjörnin. Tämä tuli, synkkänä ja maahan luoduin katsein kuten tavallisesti, ja pysähtyi herransa eteen.
"Sinä olet tehnyt minulle monia palveluksia, Esbjörn, tahdotko tehdä minulle vielä suurimman kaikista?"
"Mitä käskette?"
"En käske, vaan pyydän."