Valtionhoitaja otti väliin osaa pienempiin retkikuntiin, mutta useimmiten hän pysyi kotona, kirjoitteli kirjeitä ja otti niitä vastaan ja suunnitteli sotaliikkeitä. Tapahtui tuontuostakin, että valtaneuvokset tai muut korkeat herrat kävivät hänen luonansa neuvotellakseen maan asioista tai ilmoittaakseen tärkeitä uutisia; mutta he viipyivät ainoastaan harvoja päiviä, sillä tilaa oli liian vähän monille vieraille. Monet tunnit päivästä käytettiin sotilasharjoituksiin, muun osan päivästä laiskottelivat sotamiehet teltoissaan jutellen kotiväestä.
Mutta Esbjörn ja Ek eivät tänään lorunneet moisista, vaan lähtivät metsälle. Kummallakin oli pyssy olallaan ja palatessaan kantoi kumpikin kolmea ammuttua jänistä.
"Saalis ei ole suuri", sanoi Esbjörn; "mutta eipä meillä ole koiraakaan".
"Jos Breding olisi ollut mukana, olisi valtionhoitajan koira kyllä lähtenyt", sanoi Ek.
"Etkö kysynyt häneltä?"
"Kyllä, mutta hän ei sanonut lähtevänsä."
"Miksei sitten?"
"Hän saa ruokansa muutenkin!"
"Onko hän rikas?"
"Tuleepahan toimeen!"