Ek meni ja Esbjörn odotti.
Ei viipynyt kauan ennenkuin Breding nopein askelin tuli häntä vastaan, yhtä kiiltelevänä kuin tavallisesti, mutta kasvoillaan levoton ilme, jota hän kaikin voimin koetti salata. Esbjörn istuutui maahan aivan huoletonna, hän hyräili jotakin laulun pätkää, kunnes toinen tuli aivan lähelle. Silloin kohotti hän päänsä ja sanoi nauraen:
"Nyt luulen, että hämmästytte!"
"Mitä tarkoitatte?" kysyi toinen kalveten.
"Voin sanoa suoraan, kuinka asia on. Herra, jota palvelen, on lähettänyt minut tänne pitämään huolta valtionhoitajasta. Kolmena yönä peräkkäin olen nähnyt unta teistä ja Ekistä, että teilläkin on tarkoituksenne häneen nähden. Teidän mukananne näin erään naisen, mutta hän kääntyi aina selin."
"Tuo kaikki on vain pelkkää kuvittelua", vastasi mies virnistäen, siten ilmaistakseen, kuinka naurettavalta ja mahdottomalta sanottu hänestä tuntui.
"No, olkoon niin!… Älkäämme puhuko asiasta enempää. Kukin pitäköön huolen omistaan!"
Näin sanoen Esbjörn nousi ja teki lähtöä.
"Mihinkä kiire? Voimmehan rauhassa neuvotella asiasta!"
"Eihän ole mitään neuvoteltavaa!"