* * * * *
Knutilla oli tapana väliin kerskailevasti puhua siitä, kuinka hyvin jalot neitsyet häntä sietivät. "Kuitenkaan", lisäsi hän, "en ole vielä löytänyt ketään, jonka pitäisin soveliaana sydämeni rakastetuksi."
Mutta eräänä päivänä hän astui äitipuolensa luo melkein ilosta säteillen.
"Mitä on tapahtunut?" kysyi tämä.
"Olen nähnyt hänet!"
"Kenet?"
"Hänet, jonka tahdon tehdä morsiamekseni!"
Sten tuli kohta tämän jälkeen huoneeseen. Hänellä oli muuan kirje kädessään, mutta hän pysähtyi hymyillen Knutin ihastuksen puuskalle.
"Kuka hän on?" kysyi Märta rouva.
"Neitsyt jaloa syntyä; hänellä on paljon tavaraa, mutta vielä enemmän nuoruutta ja kauneutta."