"Läsnä oli monia ritareita, jotka kilpailivat kaikki hänen suosiostaan. Mutta niin selvään antoi hän minulle etusijan, että kuulin kuiskittavan ympärilläni: Norjalainen lyö meidät laudalta."
"Onnittelen sinua kaikesta sydämestäni!"
"Nyt ymmärrän, miksi en tahtonut matkustaa täältä!" jatkoi Knut. "Aavistin onnea, joka minua odotti. Alf ja sisareni varmaan tulevat iloisiksi. Ai, niin, Sten, hän lähetti sinulle terveisiä!"
"Kiitos, voiko hän hyvin?"
"Niin onnelliseksi, kuin hän nyt on, ei hän olisi voinut tulla koskaan Ruotsissa."
"Ja kuitenkin tahdot sinä naida ruotsalaisen neitsyen?" sanoi Märta rouva.
"Hän on oleva iloinen seuratessaan minua täältä. Ai niin, he aikovat tulla tänne tehdäkseen hänen ruhtinaallisen armonsa puolisolle kunniatervehdyksensä", lisäsi hän kumartaen ivallisen syvään Märta rouvalle.
"He ovat tervetulleet."
"Luullakseni he tulevat tänä iltana."
"Vahinko, etten voi olla saapuvilla", sanoi Sten, joka tähän asti oli ollut vaiti. "Kas tässä, äiti, kirje arkkipiispalta. Hän on nykyään Upsalassa ja kutsuu minua sinne."