"Isä Johannes ei ole minun käskyvaltani alainen. Hän tekee miten katsoo hyväksi."
"Silloin tahdon itse koettaa onneani!"
Nuorukainen lähti, ja arkkipiispa katsoi kauan mietteissään hänen jälkeensä.
Ei kestänyt kauan ennenkuin vanha pappi ja kukoistava nuorukainen poistuivat piispantalosta.
Sten tunsi niin rajatonta luottamusta isä Johannesta kohtaan, että hän kertoi tälle keskustelustaan piispan kanssa ja hänen armonsa aikeista käyttää poikaa isäänsä vastaan omien suunnitelmainsa äänitorvena.
"On ilmeistä, että hän itse on tanskalaismielinen!" huudahti Sten.
"Hän oli sitä, kun te puhuitte hänen kanssansa", sanoi pappi.
"Aivan varmaan!"
"Kuka tietää, jollette ole muuttanut hänen vakaumustaan."
"Onko se niin horjuva?"