"Sitä ei hän tee!"
"Hänen täytyy! Kristinalla on vanhempainsa suostumus, että hän saa itse päättää kohtalostaan."
"Jos hän rakastaa minua, olen onnellisin ihminen maailmassa. Millään ehdolla en tahtoisi hänen kättään ilman hänen rakkauttaan."
"Niin ajattelee oikea aatelismies; toivoisin, että Knut olisi mieleltään yhtä ritarillinen."
Tämä astui huoneeseen. Hänen silmänsä paloivat hurjasti; hän näytti juoneen.
"Voi olla samantekevää, millainen mielenlaatuni on", sanoi hän. "Mutta varmaa on, etten luovu koskaan siitä, jonka kerran olen valinnut morsiamekseni."
"Se kai saa sentään riippua hänestä", sanoi Sten.
"Naisten on ainoastaan toteltava!"
"Luulin sinun oppineen minusta, ettei se ole kaikkien tapa", puuttui Märta rouva ankaralla äänellä puheeseen. "Nainen, jolla on oma tahto, osaa kyllä saada sen voimaankin. Niin olen tehnyt minä, niin on tekevä Kristina Gyllenstjernakin; ja hylkiöksi sanon sen, joka koettaa pahalla saada naisen rakkauden, kun sitä ei hyvällä hänelle anneta."
Knut karahti punaiseksi. Märtalla näytti olevan suuri siveellinen vaikutus häneen. Hän ei voinut siitä vapautua edes päissäänkään.