"Neitsyt tarvitsee jonkun käsipalvelukseensa; aion sinut ottaa siihen!"
"Pyhä Jumalan äiti, sellainen onni!"
"Voi väliin tapahtua, että minäkin kutsun sinua!"
"Teen kaiken, mitä tahdotte."
"Tottelevaisesti ja nöyrästi?"
"Kuten palvelijattaren tuleekin!"
Ermegård rouva luetteli hänen päivittäiset tehtävänsä, ja Ingri oli yhtä innokas käymään niihin käsiksi kuin hukkuva käteen, joka ojennettiin häntä pelastamaan.
Elina neitsyt kutsuttiin ottamaan osaa neuvotteluun tai oikeammin kuulemaan ankaran rouvan tahtoa, mutta koskaan ei se ollut paremmin vastannut hänen omia toivomuksiaan. Hän oli kauan tuntenut syvää sääliä Ingriä kohtaan ja oli iloinen, kun sai hänet alituiseen luokseen.
Tästä vielä parhaallaan puheltaessa saapui ennen mainittu kirstu. Ermegård rouva kannatti sen huoneeseensa, ja Erik Boonpoika sai astua sisään.
Mutta tällä kertaa näytti hän sangen tyrmistyneeltä eikä yhtään empinyt ottaessaan kirjettä esille. Se oli muutamalla neulanpistoksella kiinnitetty vanhan takin vuoriin.