"Ei, ei!"
"Niin, niin!"
Niin huutelivat sikin sokin, mutta lopulta koko joukko hurjalla raivolla syöksyi makasiinille. Nälkä tekee ihmisen eläimeksi, ja kuten eläimet jyrsivät ihmisparat leipää ja lihaa, jota he löysivät suuret kasat.
Ahneimmat löysivät heti tien kellariin, he joivat, janosta melkein mielipuolina, niin kauan kuin jaksoivat. Vaikka mielessä vilahtikin ajatus, että rangaistus oli seuraava, niin mitä siitä: hetken nautinnosta eivät he siltä tahtoneet kieltäytyä. Saada kerran elämässään kyllikseen, ylenpalttisesti, se oli nautinto, jonka ensi kerran kokivat.
Päivän ensi säteet löysivät heidät makaamasta kellarissa, paljaalla maalla, ladoissa, heidän tavallisissa makuupaikoissaan. He makasivat niin raskaasti kuin eivät koskaan tahtoisi herätä.
Päällysmies oli edellisenä päivänä, valitettuaan linnanherralle, lähtenyt monien peninkulmien päähän jollekin asialle. Hän ei siis tiennyt, mitä oli tapahtunut. Makasiini oli kappaleen matkan päässä linnasta. Sielläkään ei ollut kuultu mitään.
Sakon, joka päivittäin kuljeskeli väen joukossa, oli herransa lähettänyt asialle hänetkin eikä häntä odotettu kotiin useihin päiviin. Päällysmies kertoi kovin kauhistuksissaan tapahtumasta ritarille.
"Suurin syy on teidän", sanoi tämä. "Te olisitte voinut estää pahan, jos olisitte heti kutsunut apua!"
"Älkää rangaisko minua! Olen köyhä mies!" vastasi mies langeten ritarin jalkoihin.
"Mutta laiminlyöntinne tähden pakoitatte nyt minut rankaisemaan kahtasataa miestä!"