"Ei tänä iltana!"
"Luuletko, että voin saada mitään rauhaa, kun ajatuksissani pyörii se, mitä täällä on tapahtunut? Tai että voin nukkua sen jälkeen mitä itse olen kokenut?" lisäsi hän väristen.
"Sitten sanon sen", vastasi Erik herra, "mutta sillä ehdolla, että ensin katsot oikein varmasti, että tässä makaava lapsi on sinun oma lapsesi."
"Luuletko, että äiti milloinkaan voi erehtyä sellaisesta?" kysyi
Gunilla.
"Olet tehnyt niin!"
"Minäkö?… Erik!…"
Hän kalpeni lumivalkoiseksi.
"Sano… oliko se minun lapseni, joka…?"
"Nyt avaa hän silmänsä! Puhu hänelle!"
"Rakas äiti!" kuiskasi tyttö ja suuteli häntä, mutta nukkui sen jälkeen uudestaan.