Sitä pitelemässä näytti olevan rautasinkilä, joka tuntui olevan aivan taottu siihen kiinni. Hän pani olkapäänsä parrun alle; vihdoin antoi se perään ja kimmahti irti, mutta samassa menetti Åke herra tasapainonsa ja kaatui kumoon.
Luultavasti löi hän päänsä muuria vasten, sillä hän joutui tuokioksi tainnoksiin, ja kun hän jälleen heräsi tajuunsa, tuntui hänen päänsä niin huimaavalta ja raskaalta, että hänen täytyi olla hetken aikaa liikkumatonna.
Mutta tällöin huomasi hän valojuovan, jota ei ollut ennen nähnyt… Hän ojensi kätensä ja kosketti johonkin teräväreunaiseen. Hän tarttui siihen, ja kun hän heilutti sitä kahtaannekäsin, syntyi nariseva ääni. Hieman mietittyään tajusi hän, että sen täytyi olla rautaoven, joka oli auennut hänen otettuaan parrun pois. Mutta vielä oli sisempi ovi jälellä.
Hän lähestyi tätä vaivalloisesti, ja hänen sysättyään lennähti se seinää vasten. Ritari veti helpoituksen huokauksen: vihdoinkin oli hän perillä!
Pieneen matalaan huoneeseen tuli valoa yhdestä ainoasta ikkunasta, joka oli syvässä ikkunakomerossa. Pohjapiirrokseltaan kahdeksannurkkaisena muistutti se huippukattoista telttaa. Huonekalustona oli ainoastaan penkki ja pöytä; mutta eräässä nurkassa oli kasa olkia, ja Åke arvasi, että Elina oli maannut niillä viettäessään yönsä täällä ylhäällä.
Seinät olivat ainoastaan muurisavesta ilman mitään verhoa tai peitettä; ainoastaan seinällä vastapäätä ikkunaa riippui pitkä, musta riepu.
Ritari veti sen syrjään ja melkein pelästyi nähdessään taulun, joka esitti luonnollisen kokoista naisolentoa. Kuta kauemmin hän sitä katseli, sitä selvemmin hän näki, että kuva suuressa määrin vivahti hänen äitiinsä… Olikohan se mahdollisesti epäonnistunut mukailus?… Mutta nämä kasvot olivat hennommat ja niillä oli syvä kärsimyksen ilme.
Seistessään syventyneenä kuvaa katselemaan näki hän, että taulu hiljaa liikkui. Nähtävästi oli se oven peitteenä. Hän vetäytyi syrjään, nähdäkseen itse ennenkuin hänet nähtiin.
Tulija oli Elina. Hän katseli hätiköiden ympärilleen, mutta hän muuttui aivan kuin päiväpaisteiseksi ritarin nähdessään.
"Jumalan kiitos!" huudahti hän iloissaan.