"Toivotteko, että hän tekisi niin."
"Melkeinpä toivon väliin."
"Niin, se olisi kauhea kosto."
"Ei kauheampi kuin heidän käytöksensä; kuinka monet tuhannet ovatkaan saaneet kärsiä heidän tähtensä!"
"Luuletteko, että lopulta joudutaan siihen."
"Kaikesta päättäen."
"Kuinka ihmeellistä on puhua teidän kanssanne", sanoi Pernilla. "Niin valaisevaa!"
"Kuten salamat pimeydessä", huudahti piispa. "Olisinpa neljäkymmentä vuotta nuorempi, tulisi minusta uusi Engelbrekt."
"Ja jos minä olisin mies, tarttuisin miekkaan ja seuraisin teitä", jatkoi Pernilla innokkaasti.
"Mutta nyt olen minä vanha ukko ja te olette heikko nainen."