"Ettekö ole sanonut minulle, että molemmat puolueet ovat yhtä epäluotettavia, kenties enimmän valtionhoitajan, koska hän torjuu luotaan ja kohtelee halpamaisesti suurinta asemiestään!"
"Toiset eivät ole sen parempia!"
"Yhtä hyviä siis!… Olette sanonut minulle, kuinka on käyvä vastaisuudessa. Eikö silloin voi olla samantekevää, mille puolelle kuuluu, jollei ole ansiokastakin jouduttaa, mitä ei voi estää…"
Piispa tuijotti vastaamatta eteensä.
* * * * *
Pernilla rouva oli jo saavuttanut yhden tarkoituksistaan; kaikkialla kaupungissa puhuttiin tiheistä, lopulta jokapäiväisistä käynneistä, joita Hemming Gadd teki Kristerinpojan emännän luo. Kukaan ei uskonut, että hän, naisvihaaja, olisi viehättynyt niin vähän miellyttävään naiseen kuin Pernilla rouvaan, ja täytyi siis olla olemassa joku valtioviisaudellinen syy. Kumpikohan heistä aikoi käännyttää?
Pietari Turenpoikaa ei ollut vähän hämmästyttänyt se vaikutus, minkä Pernilla oli saavuttanut piispaan. Niin hyvin hänet kuin hänen emäntänsäkin kutsuttiin usein Pernilla rouvan luo, ja aina kohtasivat he siellä Hemming herran. Seurassa ei Pernilla virkkanut sanaakaan valtiollisista kysymyksistä, hän käyttäytyi piispaa kohtaan kuin kuuliainen tytär, ja jokaisesta näytti, että hän oli tullut tälle melkein välttämättömäksi.
Katarina kysyi, mikä hänen tarkoituksensa oli.
"Hän miellyttää minua", vastasi Pernilla.
"Mutta liikkuu niin kummia puheita?"