"Olin ainoastaan kymmenvuotias, kun tulin tänne", sanoi hän, "mutta minä muistan, että jo ensi yönä näin unta kalpeasta naisesta, joka tuli luokseni ja kysyi, tahdoinko Ermegård rouvan tähden kärsiä suuren häpeän".
"Te lupasitte sen?"
"Hän oli ollut äitini ainoa ystävä, hän oli auttanut häntä ja sisaruksiani! Minä sanoin, että tahdoin tehdä kaiken minkä voin."
"Mitä hän vaati?"
"Ei mitään sen koommin! Näin hänet viiden vuoden kuluessa melkein joka yö, mutta hän ei puhutellut tällä aikaa minua koskaan, hän istui vuoteeni vieressä ja hymyili minulle."
"Te oleskelitte kai täällä ylhäällä?"
"Niin, Ermegård rouva tahtoi niin. Silloin tapahtui… siitä on pian kolme vuotta"… Hän katseli ympärilleen ja veti syvään henkeään.
"Jatkakaa!… Jatkakaa!"
"Oli myöhäinen kesäilta, ja minusta oli niin suloista istua tuolla ikkunankomerossa ja katsella yli maiseman. Silloin… en tiedä kuinka se kävi… olin varmaankin nukahtanut ja näin unta, että hän tuolta kuvasta tuli luokseni, tarttui käteeni ja vei minut sisälle kamariin.
"'Nyt on aika käsissä!' sanoi hän. 'Jos sydämesi ja mielesi on puhdas ja hyvä, niin on Herran enkeli osoittava, mitä sinun on tehtävä, ja sinun tekosi on koituva monien syntien sovitukseksi!'"