"Näyttäkää minulle ainoakaan suuri ja omaa etua etsimätön teko, niin uskon hyvän olemassaolon maailmassa!"
"Todella suuri ja hyvä vaikuttaa hiljaa ja huomaamatta, se ikäänkuin piiloittuu."
"Sen voin uskoa, koska en ole sitä koskaan nähnyt."
"Ettekö koskaan?"
"Myönnän, että olen nähnyt miehen, joka herätti ihailuani; mutta hänen alhainen yhteiskunnallinen asemansa pelasti hänet sellaisista kiusauksista, joissa hän olisi langennut."
"Tarkoitatte isä Johannesta."
"Siinä nyt näette! Me, jotka olemme oppineet tuntemaan niin paljon ihmisiä, mainitsemme yhden ja saman."
"Entä Elsa Posse!"
"No, vaikkapa kaksikin! Mitä merkitsevät he maailmassa, joka on täynnä syntiä? Ihmeellisiä merkkejä esiintyy niin auringossa kuin kuussakin, mutta aurinko ja kuu pysyvät kuitenkin samoina. Jos otaksuu, että luonnon parhaat voimat ovat yhtyneet tuottaakseen parasta mitä voivat, niin ovat luonnonvoimat täten menneet parhaan olemuksensa ulkopuolelle, ja niiden tavalliset tuotteet pysyvät aivan yhtä arvottomina kuin ennenkin."
"Myönnän ettemme ole hyviä, mutta me pyrimme sellaisiksi. Me kehitymme taistelussamme maailman kanssa. Näettehän sen meidän suuresta taistelustammekin. Eikö sillä ole mitä jaloin tarkoitus, ja eikö meidän täydy myöntää, että kansan itsetajunta ja valistus on kohonnut!"