"Onko se mahdollista!" sanoi Kristina säteilevän iloisena.
"Sinä näytät pilvettömältä taivaalta, ja säilyttääkseni sinut aina sellaisena ei mikään vaiva, eivät mitkään huolet näytä minusta raskailta."
"Olet kertonut minulle, että ensimäinen Sten Sture kutsui Ingeborg rouvaa uskolliseksi toverikseen."
"Se hän olikin! Kun hän oli sodassa, piti vaimo kotona huolen kaikista hänen velvollisuuksistaan."
"Niin minäkin tahdon tehdä! Kaikki sinun työsi Ovat minunkin töitäni!
Sinun on opetettava minua!"
"Ja sitten sinä kirjoitat ja kerrot minulle!"
"Niin. Siten ovat kaikki ajatuksemme yhteiset, me työskentelemme saman päämäärän hyväksi ja neuvottelemme keskenämme, kuinka sen saavuttaisimme."
"Minä kysyn sinun neuvoasi."
"Kestää varmaan kauan, ennenkuin uskallan sinulle antaa neuvoja; mutta tahdon kuulla sinua ja muita, niin että vähitellen opin."
"Minä mieluummin kuulen sinua!"